On uskomatonta, minkalaiset kontrastit jopa Kaakkois-Aasian sisalla voivat vallita. Thaimaa tuntui lansimaisen tehokkaalta ja sarmalta Kambodzan ja Laosin jalkeen ja tunne vain voimistui etelaan moottoriteita pitkin huristellessa.

Ayuthayan jalkeen loysimme itsemme Juitun kanssa Bangkokista, jonne Simban oli maara saapua seuraavana paivana. Paiva kului Banglamphon backpacker-aluetta ihmetellessa. Bangkok on todellakin suurkaupunki. Kymmenen miljoonan ihmisen metropolista loytyy kaikkea mita kuvitella saattaa, mutta itse en ole juurikaan kiinnostunut suurkaupungeista taalla pain maailmaa. Syita on useita. Kaupungit ovat kaupunkeja – niissa on huijareita ja vivuttajia enemman kuin muualla keskimaarin. Sen vuoksi paikallisiin tutustuminen on lahes mahdotonta – ehka yokerhoja lukuunottamatta. Saasteet ovat Bangkokin kaltaisessa kaupungissa kirjaimellisesti kasinkosketeltavia, samoin myos hajut. Lisaksi sytyn huomattavasti enenmman luonnon kauneudelle kuin liikennen ruuhkille tai hienollekaan arkkitehtuurille – joka ei totta puhuen parjaa Keski-Euroopalle. Bangkok on kuitenkin kaymisen arvoinen kaupunki.

Bangkokia ja Khaosan road, Bangkokin backpacker-katu.

 

 Yeah, right.

 

Tapasimme Thailandian paakaupungissa myos Laosissa – tai alun perin jo Pohjois-Kambodzassa – tapaamamme frendit Annan ja Tobien, joiden kanssa kuuntelimme illan paikallisia cover-artisteja ja nautimme Changista seka toistemme seurasta viimeista kertaa vahaan aikaan. Saksalaiset ystavamme olivat parin paivan paasta suuntaamassa kohti seuraavaa etappiaan, Pohjois-Amerikkaa.

Luomusavuke & Anna ja Tobie Bangkokissa.

 

 Live!

 

Seuraavana paivana koitti odotettu hetki. Painelimme Suvarnabhumin lentokentalle taksilla, silla bussi oli kaytannossa saman hintainen. Finnairin lentoa odotellessa saimme todistaa jonkun paikallisen staran saapumista lentokentalle. Noin 200 pikkutyttoa oli keraantynyt kameroineen saapumisaulan ylatasanteelle ja nuoren artistin saapuessa lentokentan taytti korvia huumaava huutomyrsky. Fanikulttuuri on aina yhta hammentavaa.

Sini liittyi hyvin menneen lennon jalkeen iloiseen kaksikkoomme. Taytyy myontaa, etta oli tata jo odotettu. Lentomatkan aikana Simba oli sarmana tyttona hoitanut meille jo kyydin seuraavaan etappiimme. Hanen vieressaan oli istunut pattayalainen neiti, joka oli viettanyt Tampereella kolme kuukautta suomalaisen poikaystavansa luona. Samaisen neidin ja hanen kaverinsa kanssa hurautimme idan syntiseen kaupunkiin, Pattayalle.

 Simba ja Pattijoen ranta.

 

Koska kyseessa on wannabe-katu-uskottava backpacker-reissu, joutunen hieman selittelemaan maaranpaatamme. Sinin serkku Veke on asustellut Pattijoella jo vuosia ja omistaa siella kaksi ravintolaa, joten Veken ja hanen vaimonsa tapaaminen olivat tekosyymme tahan muutaman paivan reissuun. Taytyy kuitenkin rehellisesti myontaa, etta kontrastien nakeminen kiinnostaa allekirjoittanutta kovasti. Kaiken tahan asti nakemamme jalkeen Pattaya oli taas yksi rasti ruutuun erilaisten paikkojen kartoittamisessa. Ja toki niita tissejakin on aina hauska nahda.

 Pattayan rantaa ja kaupunkikuvaa.

 

 Tuukko jatskille? Tai kahville?

 

Kaikilla lienee jokin ennakkokasitys ja likainen mielikuva Pattayasta. Voin kertoa etta ne kaikki pitavat paikkaansa. Kaupunki on isojen ihmisten – etenkin miesten – huvipuisto. Muutamat pilvenpiirtajat haamottavat Pohjois-Pattayan karjessa samalla kuin sininen vesi huuhtoo hiekkarantaa useiden kilometrien matkalla. Kylla, Pattijoen vesi on yllattavan puhdasta – kiitos kymmenisen vuotta sitten valmistuneen jatevesihuollon. Ranta on paivisin taynna aurinkotuoleja, joihin lapsiperheet suunnistavat ostoskeskuksista ja McDonaldsista. Kylla, Pattaya on onnistunut puhdistamaan mainettaan seksiturismin leimasta, joten siella nakee nykyisin myos haapareja ja perheita. Tosin enimmakseen he majoittuvat muutamien kilometrien paahan huippuhotelleihin hieman rauhallisemmille alueille.

Vaan entapa se itse asia eli seksiturismi?

Illan koittaessa Pattaya rajahtaa kasiin. Rantakatu tayttyy vahapukeisista neidoista ja kavelykadulla on vaikea kulkea bongaamatta epasuhtaisia pareja, joissa maskuliinista puolta edustaa keski-ikainen lankkarimies ja feminiinista puolta puolestaan parikymppinen thaineito. Osa tytoista bongataan kadulta, osa puolestaan baareista. Gogo-baarit ovat Pattayalla kasite. Homman idea toimii niin, etta baariin houkutellaan kohtuuhintaisen oluen (ja hieman myos tyttojen) perassa asiakkaita, etupaassa miehia. Asiakkaat istahatavat poytiin musiikin soidessa desibelit kaakossa ja alkavat katsella lavalle. Lavoja on monesti useita, mutta niilla kaikilla on sama funktio. Tytot. Saimme henkilokohtaisesti todistaa noin kymmenen bikinipukeisen tai ylaosattoman tyton tanssia lavalla. Hakkiin ymparoidylla lavalla keikisteli puolestaan muutama tytto kerrallaan vailla rihman kiertamaa. Kaikilla tytoilla on numero, jonka perusteella asiakas voi huikata tarjoilijalle – jotka ovat miespuoleisia jarjestyksenvalvojia, etta tuon tyton voisin ottaa mukaan. Sen jalkeen baarin omistajalle maksetaan noin 500 bahtia siita ilosta, etta hanen tyontekijansa lahtee muualle leikkimaan. Yosta maksetaan tytolle noin 1000 bahtia eli 25 euroa. Lisaksi kavelykadun klubit on taynna kaikenlaista show-meininkia, johon k18-leima lienee aivan liian kevyt.

Tyyppeja go go-baarissa.

 

 Neuvottelu ja myyntipuhe.

 

Kävelykadun meininki on hämmentävää.

 

Niin raadolliselta kuin kaikki tama kuulostaakin, niin suurin osa tytoista tekee duunia taysin vapaaehtoisesti ja saa valikoida suostuuko ehdotukseen vai ei. Lisaksi Pattaya on rahantekokone myos muunmaalaisille naisille. Kuulemma ainakin venalaiset neidot saattavat suunnata sinne ilahduttamaan rahakkaita paikallisia – ja toki myos lankkareita. Asiolla on aina monta puolta eika tatakaan kannata tuomita silta seisomalta. Olin positiivisesti yllattynyt siita, etta kaduilla kaveli vastaan myos ”sopusuhtaisia” pariskuntia, joissa mies on toki yleensa viidenkympin paremmalla puolella, mutta nainenkin on nelikymppinen. Naista pariskunnista jai sellainen mielikuva, ettei toinen ole pelkastaan elattaja ja toinen seksilelu. Tietenkin kaduilta loytyy myos surullisia tapauksia, jotka ovat hyvaksikayton myota kadottaneet itsekunnioituksensa tai toimivat mafian tai muun tahon pakottamana. On myos ironista, etta tavallisissa ruokaravintoloissa nakee ”toita tarjolla”-kyltteja, mutta silti tuhannet tytot etsivat mielummin parempaa elamaa kaduilta tai ravintoloista.

 Drinking street.

 

Kavelykatu illalla.

 

Seta ja tipu.

 

Ravintolatytoilla menee ymmartaaksen katutyttoja huomattavasti paremmin. He tekevat toita frendiensa kanssa baarissa ja hoitavat siina ohessa hieman muuta ”liiketoimintaa”. Lottovoitto baaritytolle on lankkaripoikaystava – yleensa sellainen, joka vierailee Pattayalla kerran tai pari vuodessa. Poikaystava haluaa tietenkin lopettaa tyton baarissa ketkuttamisen ja lahettaa talle rahaa kuukausittain. Kuulemamme mukaan tytolla voi olla useita tallaisia hyvauskoisia poikaystavia, jotka lahettavat huomattaviakin summia, mutta joista huolimatta tytto saattaa silti tyoskennella baarissa, koska pitaa siita. Olkaahan siis varovaisia, jos harkitsette tyttoystavan hommaamsita pattayalta.

Lisaksi on pakko heittaa tahan eras huomio. Jos moraali kestaa, niin Pattayalla voit menna baariin, juoda viisi olutta, katsella tyttoja, lahtea viettamaan yota yhden kanssa ja maksaa koko lystista nelisenkymmenta euroa. Miettikaapa sita puutteessa elavat ystavani – joskaan en voi suositella tamankaltaista toimintaa kenellekaan.

Pattaya oli mielenkiintoinen etappi. Se lienee melko uniikki paikka koko maailmassa. Muutama paiva kaupungissa pani ajattelemaan asioita ja osoitti etta joskus stereotypiat pitavat tavallaan taysin paikkansa, mutta eivat valttamatta ole niin raadollisia kuin luulisi.

Vietimme myos loistoaikaa Veken ja taman vaimon kahdessa ravintolassa. Nongjai ja Nongjai 2 tarjosivat loistavaa ruokaa ja Kaakkois-Aasian parhaan Pina Coladan. Veke oli mainio kaveri ja kiertelimme hanen kanssaan laheisella krokotiilifarmilla, ympari kaupunkia ja hanen seka vaimonsa Jain pikapuoliin valmistuvalla uskomattomalla omakotitalolla. Jos satut Veke lukemaan taman, niin alyttomasti kiitoksia viela vieraanvaraisuudesta! Naemme taas joskus. Nongjai (eli nuori Jai) -ravintoloita suosittelen kaikille Pattayalle syysta tai toisesta eksyville!

 Erilainen tipu ja kroko.

 

Otuksia kävin hiukan sääliksi.

 

 Sini ja frendi.

 

 Serkukset, Simba ja Veke. Vekellä ja Jailla oli ”ihan ok” luukku.

 

 Maailman paras Pina Colada Nongjai-ravintolassa.

 

Pattayan paljaan pinnan jalkeen suuntasimme takaisin Bangkokin lentokentalle, silla oli taas aika vaihtaa maata. Indonesia, Sumatra ja Toba-jarvi. Here we are now.

– Paavotus

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu