Kaakkois-Aasiassa kaikki hyvin. Muutama melkein huolestunut viesti loysi juuri perille pari paivaa Japanin jaristyksen ja tsunamivaaran jalkeen. Olemme kuitenkin turvallisesti sisamaassa Laosissa, jonne hoidimme itsemme niin suoraan Sihanoukvillesta kuin vain kambodzalaisilla kulkupeleilla ja aikatauluilla oli mahdollista.

Otimme ensin viiden tunnin bussin takaisin Kambomaan paakaupunkiin, Phon Penhiin. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa paamaarana Don Det tai Si Phan Don, Laos. Idan ihmemaassa kaikki (lue: mikaan) ei kuitenkaan tunnu sujuvan niin kuin lupaillaan. Raja ehti sulkeutua ennen kuin kuusitoista kertaa tunnissa pysahdellyt bussikuskimme ehti sinne, joten vietimme viela yhden yllatysyon Kambodzan pohjoisosassa, Stung Trengin kaupungissa. Seuraavana aamuna loysimme viimein tiemme Kaakkois-Aasian uneliaaseen hippimaahan. Karin erinomaisten neuvottelutaitojen ansiosta saastimme rajalla kolme dollaria ”kasittelykuluja”. Kambodzan tullimies ehti myos kysaisemaan olivatko paassani komeilevat aurinkolasit mahdollisesti lahja hanelle. Eivat olleet.

Viimeinen Kambodzan etappi, Stung Treng


Laos on vajaan 7 miljoonan ihmisen maa Thaimaan, Vietnamin, Kiinan, Kambodzan ja Myanmarin valissa. Merenrantaa ei valtiolla ole ja siita johtuen taalla ei juuri tapaa myoskaan pakettimatkaajia. Silloin talloin taalla tormaa toki reppureissaajiin. Etenkin ranskalaisia on paljon kolonialismin perinnosta johtuen. Myos suomalaisia on tullut vastaan yllattavan paljon.

Laos eroaa naapurimaistaan valtavasti. Vakiluku ja turistimaarat ovat aivan eri luokkaa tassa rauhallisessa maailmankolkassa, mutta sen lisaksi meininki tuntuu muutenkin valtavasti chillimmalta. Eraan vertauksen mukaan joissakin Kaakkois-Aasian maissa tuktuk-kuskit uhkaavat syoda asiakaskandidaattinsa elavalta, mutta Laosissa heidat joutuu herattamaan saadakseen kyydin. Ymmartanette vertauksen huumorin, mutta on siina oikeastikin peraa.

Ensimmainen kohteemme Laosin ihmemaassa oli Don Det, toiselta nimeltaan 4000 islands. Tai oikeammin 4000 islands on koko saarialueen nimitys ja Don Det vain yksi saari monista. Kaakkois-Aasiaa halkova massiivinen Mekong-joki on Etela-Laosissa useita kilometreja levea ja sen virtaa halkovat lukuisat saaret, joista Don Det on yksi upeimmista. Kyseinen saari on vuosia ollut aarimmaisen rauhallinen pieni bungamesta keskella Mekongia. Viimeisimman Lonely Planetin mukaan siella ei pitänyt olla viela sahkoverkostoa, mutta parin vuoden aikana sellainen oli ilmestynyt. Sahkojen tulo heijastuu kaytannossa aina hintoihin – niin myos nyt. Pari vuotta sitten saarelta olisi saanut bungalowin 1-2 dollarilla, mutta nykyisin niista joutuu maksamaan jo 3-6 dollaria mokilta. Kovin huimaavana ei naitakaan hintoja voi siis viela pitaa, mutta kehityksen suunta on selva. Viiden vuoden paasta kaikki lienee – taas kerran – toisin.

  
Juitu bungamme terassilla


Otimme majapaikaksemme kaksi rauhallista bungaa joen aarelta hieman kylan ulkopuolelta. Hintaa bungilla oli 30 000 kipia (3euroa) /mokki. Ensimmaisen paivat kuluivat tutussa ja turvallisessa riippumatossa Mekongin loputonta virtaa katsellen ja siina pulikoiden. Hengailimme paljon myos parin saksalaisen frendimme, Annan ja Tobien kanssa, jotka olivat tulleet saarelle samoilla kyydeilla Kambomaasta asti.

Eraana paiva yritin tehda tuttavuutta myos paikalliseen apinaan, joka ei pitanyt ajatuksesta. Karvapallo yritti puraista minua pohkeeseen ja onnistuikin sen verran, etta sain punertavat jaljet jalkaani. Kipeaa ei tehnyt ja episodin jalkeen tein sovinnon epelin kanssa sanomalla kasipaivaa. tosin kaveri yritti silloinkin haukata kateen. Luulen etta kyse oli enemman jonkinlaisesta vallan osoittamisesta tai koiranpentumaisesta leikista, kuin halusta oikeasti haukata. Mene ja tieda. Fakta kuitenkin on, että apinoiden puremia kannattaa valttaa, silla niista saattaa saada varsin ikavia tauteja. Nyt kyseessa ei kuitenkaan ollut muuta kuin naykkaisy.

Aktiviteettipaissamme otimme kolmantena paivana pyorat ja kiersimme seka kotisaaremme etta viereisen Don Khongin saaren, johon paasi yhden auton levyista siltaa pitkin. Sillan ylityksesta joutui maksamaan 20 000 kipia, mika tuntui melkoiselta rahastukselta.

Saarten valinen silta ja  apina, joka puolusti reviiraan.


Mekong eri muodossa


Annan ja Tobien kanssa kavimme tsekkaamassa laheiset vesiputoukset ja Juitun kanssa pulahdimme uiskentelemaan voimakkaan virran reunoilta loytamaamme poukamaan. Karille sattui osumaan melkoinen pommipyora, jonka johdosta han ja Susku suuntasivat majapaikkaan hieman ennen meita. Kotisaaren ja vesiputouksen hekin ehtivat tutkia. Juitun ja sakujen kanssa kiertelimme viela tovin takalaisten kylissa ja sivuteilla. Paikallisten keskella pyorailyssa oli kaiken kaikkiaan todella hieno tunnelma.

Aktiviteettipaivaa seuraa travellauksen kirjoittamattomien saantojen mukaan aina lepopaiva. Seuraava paiva vierahtikin leppoisasti taas Mekongin laineiden liplatusta seuratessa.

Pienehkoja pyoraongelmia ja loistavia korjausmiehia sekä Anna ja Toby


Isommat kiusaavat pienempaa reppanaa


Yksi Laosin erikoisuuksista on ”tubing” tai kotoisesti ”tuubaaminen”. Erityisen suosittua se on pohjoisessa, Vang Viengin kaupungissa, jossa harrasteen ymparille on kasvanut pienehko bisnes t-paitoinen ja joen rantaan nousseille ”huoltoasemineen”. Don Detilla tuubaamista sai harrastaa kuitenkin mukavan leppoisissa tunnelmissa. Tuubaamisen idea on yksinkertainen. Otetaan yksi traktorin sisakumi ja (vahintaan) yksi olut. Sen jalkeen antaudutaan Mekongin kutsulle ja annetaan aaltojen vieda. Mustalla kumirenkaalla kelluminen on yllattavan terapeuttista. Suosittelen.

”Tuubailua” mekongilla


Kelluntaharrastuksiin liittyen mainittakoon viela myos soudettava puinen banaaninkuori. Vuokrasimme Julius Aleksanterin synttaripaivan kunniaksi seka veneen etta tubet. Veneilyn kunnianhimoinen tavoite oli soutaa ainakin seuraavaan kylaan, muutama kilometri jokea ylavirtaan. Nipin napin pystyssa pysyva paatti ei kuitenkaan vakuuttanut meita. Sita eivat tehneet myoskaan nelja meloiksi annettua epamaaraista puuharpaketta. Viimeinen naula arkkuun taisi olla joen voima – se ei ollut suuri, eika varsinkaan vaarallinen lahialueilla, mutta se oli riittava pitamaan meidat Don Detin liepeilla. Loistava kokemus jokatapauksessa.

Don Detin parasta antia oli ehdottomasti sen kasittamattoman rento tunnelma. Joki tarjosi pienia, uskomattoman hienoja, vedenalaisia hiekkasarkkia, joilla saattoi hengailla keskella jokea. Ihmiset olivat iloisia – myos suomalaiset, jotka olivat onnistuneet valloittamaan Don Detin. Tapasimme ainakin kuusi suomalaista viiden paivan aikana. Sita voi pitaa merkittavana. Majapaikkamme viereen, joen ylapuolelle, rakennetulta terassiravintolalta loytyi Madventuresin Kansainvalisen seikkailijan opas. Ravintolat olivat muutenkin pienia, joen rantaan rakennettuja terasseja, joilla istuttiin lattialla ja katseltiin auringonlaskua Mekongille kylma Beer Lao huulilla.

 Ammuja pyoratiella ja auringonlasku Mekongilla


Laosilta on odotettu talla matkalla paljon. Ensimmainen etappi lunasti odotukset ainakin halvan asumisen ja alyttoman rennon tunnelman osalta. Don Det on loistava chillauskohde, jonka miinuspuoleksi voidaan lukea lahina se, etta backpackereita mesta on pullollaan. Siinakaan ei sinansa ole mitaan vikaa, mutta pidemman paalle pelkkien reppureissaajien keskella puoriminen alkaa risomaan. Maa vaikuttaa joka tapauksessa hienolta, hiljaiselta, sopivan eksoottiselta ja hyvin ystavalliselta. Itseasiassa eilinen oli allekirjoittaneelle yksi koko matkan hienoimmista paivista juuri edella mainittujen seikkojen takia. Siita kuitenkin lisaa seuraavassa tekstissa. Palataan Aasiaan.

– Paava

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu