Mekong oli valvonut kulkuamme koko Laosin visiitin ajan. Oisin se oli kimallellut kauniisti tahtien ja kuun loisteessa. Paivisin se oli virkistanyt kuumuudessa grillautuvaa ihoamme. Tama suuri ja mahtava joki ulottuu aina Kiinasta Kambodzan ja Vietnamin etelaisille rannikoille saakka.

Vang Viengista seurasimme Mekongia viela kerran. Suuntasimme huikaisevia vuoristoteita pitkin kohti pohjoisessa sijaitsevaa temppelikaupunkia, Luang Prabangia. 250 kilometrin matkaan kului seitseman tuntia, joista suurin osa vierahti nena kiinni minibussin ikkunassa. Laos on todella kaunis ja jylha maa.

 Herra Torkkeli katselee maisemia minibussin ikkunasta.


 Pysahdyspaikalla vuoristossa.


Luang Prabang on Vang Viengin ohella yksi Laosin turistisoituneimmista paikoista. Muuta yhteista kaupungilla ei sitten olekaan. Vang Viengin valtteja ovat huumeet ja biletys seka tietenkin tubing, jotka houkuttelevat sinne nuoria lankkareita kasoittain. Luang Prabang on puolestaan varttuneemman vaen, etupaassa kiinalaisten kansoittama kaupunki.

Vang Viengista muuten viela sen verran, etta tanaan tapaamamme hollantilaisen 63-vuotiaan reppureissaajan mukaan kaupunki on rajahtanyt kasiin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Han kertoi olleensa siella jouluna 1998. Joulujuhlaa oli vietetty kymmenen lansimaisen reissaajan joukolla – enempaa ei kaupungissa kuulemma ollut. Bungaloweja sielta oli tuolloin loytynyt kourallinen. Maailma muuttuu kaikkialla jatkuvasti, mutta Kaakkois-Aasian muuttuminen on monesti suorastaan pelottavan nopeaa. Vaan minkas teet – nain kehityksella on tapana kulkea. Meilla travellereilla on kyseenalainen kunnia toimia taman ”edistyksen” karkijoukkona.

Luang Prabang muistuttaa puolestaan enemman pyhiinvaelluspaikkaa. Kaupunki on taynna korkeita Buddha-patsaita ja temppeleita. Vietimme siella kolme paivaa kierrellen ja kaarrellen seka auringonlaskuja Mekongilla viela viimeisia kertoja ihastellen. Lisaksi vierailimme laheisilla vesiputouksilla, jossa tuli kiipeiltyakin hieman. Luang Prabangin turistien laatu nakyy myos majapaikoissa. Guest housemme olivat enemman hotelleja, kuin vierasmajoja. Toki ne olivat myos hieman kalliimpia, mutta Kaakkois-Aasian majapaikkojen hinnat ovat yleensa jarjestaen loistavia. Laosissa olemme maksaneet kolme euroa bungalowista Don Detilla, viisi euroa huoneesta Ban Phaphossa, kahdeksan euroa huoneesta Paksessa ja Vientianessa, kuusi euroa huoneesta Vang Viengissa ja seitseman euroa huoneesta Luang Prabagissa. Kun edella mainituista hinnoista ottaa puolet pois, niin saa laskettua allekirjoittaneen majottumisten hinnat.

 Luang Prabang on taynna temppelikomplekseja…


…ja erikokoisia ja -mallisia Buddhapatsaita. Kuka ei kuulu joukkoon?


 30 kilometrin paassa Luang Prabangista sijaitsee tyylikkaita putouksia ja lyhyita vaellusreitteja.

 

Vesiputousten lahella on karhujen suojelualue.


Viihdyimme Luang Prabangissa mainiosti, mutta paikka oli kierrelty varsin tehokkaasti muutaman paivan jalkeen. Juitun kanssa paatimme jatkaa edelleen kohti pohjoista ja Kiinan rajaa. Kari ja Susanna puolestaan lahtivat palaaman samaa reittia, jta olimme tulleet Vientianesta asti, silla he olivat lahdossa Balille muutamien paivien kuluttua. Nain joukkiomme kokoonpano muuttui jalleen.

 Matka jatkuu toistaiseksi Torkkeli-Virta parivaljakolla.


Suuntasimme Juitun kanssa Luagn Nam Than kaupunkiin, joka sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin paassa Kiinan rajalta. Leikin hetken ajatuksella, kuinka siistia olisi jatkaa Kiinaan ja sen kautta transsiberiaa pitkin Pohjolaan. Nyt se ei luonnollisesti ollut mahdollista, mutta ehka ensi reissulla…

Luang Nam Tha on unelias kaupunki, jota kansoittaa melkoinen maara kiinalaisia. Originelli suunnitelma oli lahtea vaellukselle, silla kaupungin vieresta alkaa Laosin suurin kansallispuisto, Nam Ha national park. Saat eivat kuitenkaan suosineet. Luang Nam Thassa palelimme 17 asteen lampotilassa ja vesisateessa, joten yhden illan ja paivan jalkeen paatimme suunnata kohti Pohjois-Thaimaata. Ehdimme kuitenkin viettaa loistoaikaa kaupungissa. Ensimmainen ilta kului jenkkilaisen Christinen kanssa hengaillessa. Toisena paivana teimme lyhyehkon paivavaelluksen ja eksyimme takalaisten suosimaan baariin.

Luang Nam Thassa oli kylma.

 

 Teimme pienen paivavaelluksen laheisille kukkuloille ja vaeltelimme myos uneliaan kaupungin kylanraitilla.


Laos on mielenkiintoinen maa, silla monet asiat ovat taalla hyvin erilailla, kuin muualla maailmassa – tai edes muualla Kaakkois-Aasiassa. Seksin harrastaminen on maassa kiellettya ennen avioliittoa. Kielto koskee kaikkia – myos turisteja. Paikalliset eivat saa pyytaa ulkomaalaisia koteihinsa ilman valtiolta hankkimaansa valtuutusta. Lisaksi baarit sulkevat yleensa jarjestaen ovensa iltakymmenelta (Vang Viengia lukuunottamatta). Viimeiseksi mainitun seikan vuoksi takalaiset tuntuvat aloittavan dokaamisen paivalla kello kolmen aikoihin. Paikallinen ravintola jonne eksyimme – ja jossa ei harvinaislaatuisesti ollut menua englanniksi – oli selva dokauspaikka takalaiselle nuorisolle. Beerlao virtasi poydissa ja vastakkaista sukupuolta lahestyttiin yleismaailmalliseen tapaan. Itse tyydyimme kohottamaan maljaa viereisiin poytiin ja pysymaan sivustaseuraajina. Kaikki tama tapahtui siis joskus ennen kello kuutta.

 Luang Nam Tha on unelias kaupunki. Paikalliset baarit sulkevat ovensa jo alkuillasta – kuten Vang Viengia lukuunottamatta muuallakin Laosissa.


Seuraavana aamuna paatimme lahtea rajalle. Emme olleet varanneet kuljetusta, joten heitimme aamusella rinkat selkaan ja kavelimme paakadulle. Kaakkois-Aasian liikenne on mielenkiintoinen ilmio. Se saattaa olla kaoottista tai viela kaoottisempaa, edullista tai puoli-ilmaista, hidasta tai hyvin hidasta. Nyrkkisaantoja kuitenkin on, etta kaikkialta paasee aina kaikkialle kohtuuhintaan. Matkaan tulee kuitenkin varata aikaa, silla sadan kilometrin matka saattaa kulua tunti tai kahdeksan tuntia.

Talla kertaa kaikki meni kuitenkin taysin putkeen. Ensimmainen minibussi jonka loysimme oli menossa Huayxayhin, Thaimaan rajalle. Hintakin oli kohtuullinen, 7 euroa kolmen tunnin (ja 200 kilometrin) matkasta. Huomautuksena mainittakoon, etta vaikka Laos on Kaakkois-Aasian halvimpia maita, niin liikkuminen on siella kalliimpaa kuin muualla. Samasta matkasta olemme Thaimaassa pulittaneet 1,5 euroa.

Puolen paivan aikaan loysimme itsemme Thaimaan rajalta. Pohdimme hetken Gibbon experience-nimista vaellusta, jossa yovytaan puumajoissa puiden latvoissa ja ihmetellaan luontoa – etupaassa apinoita. Kansainvalistakin huomiota saanut trekki on kuitenkin noussut tolkuttoman kalliiksi. Emme olleet halukkaita maksamaan 220 euroa kahden yon reissusta, joten syotyamme kavelimme tervehtimaan vanhaa ystavaa, Mekongia, jonka toisella puolella odotti Thaimaa.

 Mekong, kaikkien kaveri.


Rajamuodollisuudet sujuivat poikkeuksellisen hyvin ja niinpa hyppasimme pieneen jokiveneeseen, joka kuljetti meidat viimeista kertaa talla reissulla hiljaa lipuvan Mekongin ylitse. Sini sattui soittamaan Laosin liittymaani juuri jokimatkan aikana. Puhelun ohella tuli todistettua, etteivat takalaiset operaattorit ole ainakaan metrin tarkkoja siita minka valtion puolella puhuu, silla prepaid toimi loistavasti viela Thaimaassakin.

Thaimaan puolella meidat yllatti kotoinen fiilis. En tieda miksi, mutta kaikki tuntui kasittamattoman kotoiselta ja helpolta. Paamaaranamme oli eras vuoristoheimon kyla lahella Chiang Rain kaupunkia Pohjois-Thaimaassa. Hyppasimme tuktuktaksiin, josta hyppasimme liikkuvaan bussiin, josta hyppasimme muutaman tunnin matkan jalkeen lahes suoraan Akha hill-kylan oman autokyydin lavalle. Kuten sanottua, Kaakkois-Aasian liikenne on mahtavaa. Siina ei yleensa ole mitaan tolkkua tai logiikkaa, mutta se toimii aina.

Nain hyvastelimme massiivisen ystavamme, Mekongin ja loysimme lopulta itsemme pienesta Akha-heimon kylasta vuoristoseudulta.

Mutta se onkin jo toinen tarina.

– Puavo

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu