Edelliset paivitykset tuli raapusteltua Krabilta, mutta sielta ei tullut kertoiltua mitaan. Korjataan nyt siis asia. Hengailimme pari yota Krabi Townissa, joka on Krabin provinssin paakaupunki. Paikka oli oikein mukava pikkukaupunki, jossa turisteja ei oltu unohdettu. Itseasiassa mesta toi mieleen taannoiset Uuden-Seelannin pienet backpacker-kaupungit, joissa halpaa majoitusta, sapuskaa ja juotavaa seka erilaisia aktiviteetteja oli tarjolla loputtomasti. Kaupunki oli varsin kotoisa ja oli muutenkin hauskaa viettaa muutama paiva rauhassa ihmisten ilmoilla palveluiden laheisyydessa.

Thaikkulainen sahkotolppa ja joen rantaa Krabin edustalla. Kaukana vuoren paalla haamottaa kuuluisa Tiger Temple.


Buddhalaisten temppelialueita loytyy joka puolelta.


Sapuskointia Krabin Night Marketilla. Ruokalajina Pad Thai, thaikkulainen pyttipannu.


Majoittuminen Thaikuissa on ollut tahan mennessa aivan kasittamattoman halpaa. Krabilla maksoimme huoneesta kolmeen pekkaan 500 bathia kahdelta yolta. Hintaa jai siis reilu 2 egee/ukko/yo. Koh Jumilla maksoimme Bungalovista sentaan saman verran yhdelta yolta.

Hieman ihmisten ilmoilla hengailuun totuteltuamme oli taas aika suorittaa vaistamaton siirtyminen. Thaimaan viisumistamme alkoi aika kayda uhkaavan vahiin (maarajalta saa vain 15 paivaa, ilmateitse 30), joten otimme 13 tunnin yobussin Krabilta Bangkokiin. Hintaa tuli noin 12e per ukko.

En voi kuin kunnioittaa takalaisten matkanjarjestajien harskia kikkailua. Nimittain 3 tunnin bussimatkan jalkeen joku takalainen jamppa tuli kertomaan, etta matkan ainoa tauko pidetaan nyt. Sen jalkeen olisi edessa 10 h reissaamista putkeen. Noh, ruokaa oli tietenkin pakko saada, mutta kaiken huipuksi bussi pysaytettiin paikassa, jossa ei ollut yhtaan puljua auki ainakaan kilometrin sateella – ainoastaan bussifirman kanssa yhteistyota tekeva paikka, joka oli jo tehnyt keitoksetkin valmiiksi. Juitun kanssa emme halunneet alentua tallaiseen kohteluun, joten kiersimme pari korttelia ympari vain todetaksemme, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Matot siis naamariin ja takaisin tien paalle.

Bussin vessa – vain hatatapauksiin. Huomaa myos tupakointipakko.


Kirjojen lueskelun ja satunnaisen torkahtelun jalkeen havahduimme uudestaan siihen, etta sama heebo tuli ilmoittamamaan, etta reissun viimeinen tauko pidetaan nyt: ”This time, really last stop!”. Edellisesta stopista oli kulunut nelisen tuntia ja maaliin oli matkaa saman verran. Meininki oli muuten sama. Yksi rafla, farangeilta rahat pois. Aamu kuuden aikaan loysimme viimein itsemme Bangkokista. Kyseiseen cityyn tulee kuitenkin myohemmin palattua viela parikin kertaa, joten emme nahneet tarpeelliseksi pysahtya siella talla kertaa kovin pitkaksi aikaa. Pitkat siirtymat on jonkun viisaan hemmon mielesta hyva hoitaa kerralla, joten matka jatkui…

Ja mita hittoa siitakin sitten seurasi? Kusetusta, vaaria majapaikkoja, auringonpistosta ja turistiripuliahan siita seurasi, mutta palataan niihin myohemmin…

– Patse

PS. Rinnakkaisblogista voi muuten lueskella Keisarin hilpeita avatumisia kulttuurieroista.

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu