Maailman myllerryksen ja poliisin kanssa tapahtuneen oikeusmurhan jalkeen voidaan viimein palata niihin paiviin, jolloin jatkoimme matkaa Ban Phaphon elefanttikylasta.

Ensimmainen valietappimme matkalla pohjoiseen oli Pakse, pienehko kaupunki Etela-Laosissa. Pakse osoittautui hyvin idylliseksi paikaksi, jossa ei kuitenkaan ollut muuta tekemista, kun katsella Mekongin lipumista ja syoda – lahinna tutustuimme kahteen kilpailevaan intialaisravintolaan, joiden sapuskat olivat erinomaisia.

Paksessa nautimme oluet


Emme viipyneet kaupungissa kuin pari paivaa, jonka jalkeen paatimme suunnata suoraan pohjoista kohti. Kaakkois-Aasian bussiverkosto on suorastaan hammastyttavan hyva, vaikka tiet ovatkin valilla huonohkoja. Joka paikasta paasee joka paikkaan ja bussit ovat useimmiten todella hyvia tai vahintaankin keskinkertaisia. Lisaksi ne ovat melko edullisia.

Talla kertaa sleeper-bussimme oli kuitenkin taysin alyton. Kymmenen tunnin matka paakaupunki Vientianeen hujahti bussissa, jossa ei ollut lainkaan penkkeja. Sen sijaan liikkuva mohkale oli lyoty tayteen sankyja – kahteen kerrokseen ja molemmin puolin kaytavaa. Aivan alyton systeemi, mutta se toimi loistavasti. Taman kaltaiset kulkupelit hoitavat rautateiden puuttuessa yojunien asemaa taalla pain maailmaa. Aamun koittaessa loysimme itsemme Kaakkois-Aasian ehka ranskalaisimmasta kaupungista, Vientianesta.

Makuupaikalla sleeperissa


Laosin paakaupungissa meita odotti kuitenkin yllatys. Emme ole tottuneet tuijottamaan saatiedotuksia, silla aurinko on lammittanyt maata jalkojemme alla aina Hong Kongista lahdosta saakka. Nyt ei. Vientianessa kulutimme muutaman paivan +17 asteen viileydessa ja vesisateessa. Paivat kuluivat kuitenkin mukavasti korttia laiskiessa ja hyvia ruokia maistellessa. Vientiane on epailematta yksi taman maankolkan eurooppalaisimmista kaupungeista niin infrastruktuurin kuin ruokienkin puolesta. Loysimme alyttoman hyvan ranskalaisravintolan, joka tarjoili meille 200 gramman naudan pihvin perunamuussin ja ison oluen kera viidella eurolla. Ei paha. Aamupalapaikkanamme puolestaan toimi lahes poikkeuksetta Skandinavian bakery.

 Vientianessa joen rannalla sijaitseva monumentti


Vientianesta sai huippusafkaa ja Kobra-viskia


Muutaman paivan sateen jalkeen huomasimme, etta saa alkaa parantua ja  paatimme suunnata kohti pohjoista. Kohteemme oli Vang Vieng – samainen lankkareiden valloittama kaupunki, jossa paikallinen poliisi lavasti minut huumerikolliseksi, ja josta edellisessa postauksessa turisin. Tuosta tunnelman pilanneesta tapauksesta huolimatta Vang Vieng oli loistava kaupunki. Ei ole sattumaa, etta tietyt paikat muodostuvat turistirysiksi. Esimerkkina vaikka Ko Phi Phi Thaimaassa, joka on nykyisin alyton paketti- ja reppumatkakohde sen vuoksi, etta saari on oikeasti alyttoman hieno. Sama koskee Vang Viengia. Uskomattoman hienot maisemat avautuvat joka puolella kaupunkia. Jylhat kukkulat, lukemattomat luolat ja tubing tekevat Vang Viengista huikean mestan. Kaikki tama on viela hoystetty loistavilla chillausravintoloilla ja hyvilla seka halvoilla sapuskoilla. Mahtava paikka.

 Namsong river ja Vang Viengin lahiseutuja

 

Kukkuloita ja Blue lagoon

 

 Laosin komein pratkajengi

 

Yonakyma kotiterassilta – samaiselta terassilta poliisi ”loysi” jointit


Kolikolla on kuitenkin kaantopuolensa. Vang Viengista on hitaasti, mutta varmasti muodostunut maailman tuubailupaakaupunki. Joka paiva sadat lankkarit kelluvat alas Namsong-jokea traktorin sisakumissa. Joen varsi puolestaan on taynna kaikennakoisia ”huoltoasemia” ja aktiviteettihokotyksia aina liukumaista swingeihin. Lisaksi kelluessa maisemat kulkevat korkeiden pystysuorien vuorenrinteiden vieressa. Tuubailu oli loistava kokemus, mutta siita on tullut monelle enemman sivuseikka. Huoltoasemat tarjoavat ampareittain viinaa seka laajan valikoiman laittomuuksia – sienia, pilvea, metamphetamiinia ja oopiumia. Siina siis hiukan taustoja sille, miksi Vang Viengin poliisi on niin vittumainen. He tekevat luultavasti melkoista tilia ratsaamalla pollyisia ihmisia. Poliisi puhui minulle kuulustelun aikana 5 000 000 – 10 000 000 kipista eli 500 – 1000 eurosta. Onneksi puhtaana jamppana selvisin tosiaan 80 egella.

Tuubailun starttipaikka ja pari ensimmaista baaria

 

Auringonlasku lahiravintolasta.


  Vang Viengin lahiseuduilla on alyttoman siisteja luolia ja pyorareitteja.


Ikavasta tapahtumaketjusta huolimatta viihdyimme Vang Viengissa loistavasti. Teimme paivareissuja polkupyorilla ja pratkilla, tuubailimme ja kavimme uiskentelemassa Sinisella laguunilla ja ryomimassa luolissa seka tuijotimme vuoria tahtien valossa. Ilman tuota surullisen kuuluisaa tapausta olisin sanonut, etta palaan taatusti viela kaupunkiin joskus.
Nyt jaan viela harkitsemaan asiaa.

– Patskeri

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu