Madventures kuvasi Kambodzaa kymmenisen vuotta sitten kolmella g-kirjaimella – girls, guns & ganja. Bonuksena mukana oli viela gambling. Samainen epapyha kolminaisuus patee edelleen ja monet pyorivat taalla ainakin osittain juuri edella mainittujen seikkojen takia. Samat asiat voidaan tosin liittaa lahes koko Kaakkois-Aasiaan.

Meidan viime viikon tapahtumiamme ovat puolestaan leimanneet kolme K-kirjainta – kuolema, korruptio ja kauneus. Samaan litaniaan voisi viela lisata vaikkapa koskemattomuuden ja kehityksen seka koyhyyden. Aloitetaan kuitenkin kuolemasta.

Siem Reapista painelimme bussilla Kambodzan paakaupunkiin, Phom Penhiin. Reilun 1,5 miljoonan ihmisen kaupunkia kuvaa kaoottisuus. Liikenne kulkee joka muodossa ja joka suuntaan. Mitaan saantoja ei ole – kuten ei tunnu olevan muuallakaan Kambodzassa – ja suurkaupungissa kaikki korostuu viela moninkertaisesti. Tapasimme kaupungilla pari suomalaista tanne kotiutunutta kaveria. Toinen asusteli siella muuten vaan ja toinen piti Suomi bar guesthouse-nimista majapaikkaa. Molemmat varoittelivat kaupungin vaarallisuudesta. Samaa olimme kuulleet ja lukeneet myos muualta, mutta muutaman paivan aikana emme tormanneet minkaanlaisiin ongelmiin.

 Phom Penhin rantakatu on tyylikas ja hiljainen


Phnom Penhissa kaikki liikkuu pratkilla.


Kuolema nakyy yha Phom Penhissa, vaikkakin sen lasnaolo loittonee hiljalleen vuosi vuodelta. Punakmerien otettua vallan vuonna 1975 Kambodzan kaupungit tyhjennettiin ja rahan olemassaolo lopetettiin. Phom Penhiin perustettiin ”kuulusteluleiri”, S21, ja kaupungin laitamille paikka vaarinajattelijoiden hautaamiseksi, Killing fieldsit. Pol Potin johtamien punakmerien agraaritalouteen ja omavaraisuuteen siirtyminen – tai sen yritys – jai lopulta lyhyeksi, mutta vuoteen 1978 mennessa ehti noin pari miljoonaa kambodzalaista menettaa henkensa. Tarkkoja lukuja ei tieda kukaan. Ihmisia lahdattiin jarjestelmallisesti – kaiken ikaisia sukupuoleen katsomatta. Lisaksi ihmisia kuoli lajapain myos tauteihin ja nalkaan.

Killing fields on vain yksi joukkohautakeskittyma monista, mutta siita on muodostunut yksi raakuuksien symboleista. Pienelle alueelle on haudattu 17 000 ihmista ja paakallot seka luiden palat on jatetty osittain esille herattamaan ajatuksia. S21 oli autioituneen paakaupungin tyhjassa koulurakennuksessa sijainnut jarjestelmallinen kidutus- ja tappoleiri. Kambodzan karsimysnaytelma on mittakaavassaan yksi maailman kammottavimmista. Sen tulenarkuutta lisaa myos se, etta tapahtumista on kulunu vasta muutama vuosikymmen. Monilla ihmisilla on yha pelottavat muistot noista ajoista ja moni murhamies elaa edelleen kansan parissa.

Alueella on tuhjansien ihmisten jäänteitä ja joukkohautoja.


 S21:n yksi oli tyhennetyn paakaupungin kuulusteluvankila, jossa tapettiin jarjestelmallisesti ihmisia.


Kambodzan kansanmurha on mittakaavassaan yksi maailman kammottavimmista inhimillisistä katastrofeista.


Ennen ja nyt. Nykyisin Killing fieldsin vieressa asustelee tavallisia kambodzalaisia


Se kuolemasta. Siirrytaan korruptioon.
Kambodza on – ikava kylla – muun Kaakkois-Aasian tavoin aarimmaisen korruptoitunut maa. Taalla tosin asiat taitavat olla viela pahemmin, kuin monessa naapurimaassa. Me laksimme Phom Penhista muutaman yon jalkeen etelaan, Sihanoukvilleen. Tarkoituksena oli viettaa muutama paiva riippumattolomaa meren rannalla ennen maan vaihtamista. Otimme Juitun kanssa bussin paivaa ennen Kari ”rahavyo” Jussilaa, joka jai odottelemaan seurueeseemme liittyvaa Suskua viela yhdeksi yoksi. KLM oli nimittain myohastelyn vuoksi pitkittanyt Suskun matkaa vuorokaudella. Tuo rahavyo-termi tulee muuten siita, etta Herra Jussila onnistui jattamaan kaiken arvokkaan omaisuutensa passia ja luottokortteja myoten Krabille lahtiessamme Koh Jumille. Paratiisi ehti syovyttaa ikavat asiat pois mielestani, joten en muistanut mainita aiemmin asiasta. Nyt taytyy viela kiertaa vahan veista haavassa, joskin koko episodi meni kasittamattoman hyvin ja kaikki tavarat saatiin takaisin muutaman kympin lisakustannuksilla. Aasialaisiin voi (toisinaan) luottaa.


Karin ja Suskun loydettya tiensa hieman syrjassa olevaan kukkulalla sijaitsevaan majapaikkaan, vuokrasimme pratkat ja tutkiskelimme paivan verran Sihanoukvillea ja kartoitimme muita majapaikkoja. Saimme vuokraajilta loistavaksi osoittautuneen vinkin: jos poliisi pysayttaa, ei saa puhua sanaakaan englantia. Ja niinhan siina kavi. Virkavalta ohjasi meidat tien sivuun ja alkoi kysella kambomaalaisia ajokortteja. Niita ei tietenkaan ollut. Kuskeina toimineet K ja J hoitivat homman mallikkaasti eivatka puhuneet kahta sanaa enempaa lontoota. Ne kaksi sanaa olivat ”license” ja ”hotel”. Viereen pysaytetyt brittikaverukset kaivoivat kiltisti kuvetta ja koyhtyivat kymmenisen taalaa mieheen. Meilta vaadittiin ensin niin ikaan kymppia. Olan kohautuksen jalkeen hinta tippui vitoseen – sakoista siis voi tinkia! Noh, olan kohauttelu ja suomen puhuminen johtivat lopulta tilanteeseen, jossa poliisit paastivat meidat jatkamaan matkaa – ei maksuja, ei ongelmia, ei putkauhkauksia tms. Muistakaa siis – jos poliisi pysayttaa joskus taalla pain maailmaa, PUHUKAA SUOMEA! Tietenkin joissain tilanteissa voi paasta helpommalla, kun suostuu maksamaan korruptiosakot. Kuittia lienee turha odottaa.


Noin kuuden kilometrin paassa Sihanoukvillesta loysimme uskomattoman idyllisen majapaikan. Hiljaisen Otres-beachin paahan on rakennettu muutama bungalow-kyla aivan meren rantaan. Yksi taman reissun kohokohtia on ollut huomata, kuinka lahelta turistirysia pystyy bongaamaan alyttomasti parempia paikkoja. Paratiisimiljoo ei aivan veda vertoja Koh Jumille, mutta en voi tata kylla haukkuakaan. Luonto ja sen kauneus ovat siis naiden viimeisten Kambodza-paivien teemana.  Palvelut tosin ovat parin kilometrin paassa ja sahkoa on tarjolla vain muutama tunti iltaisin, mutta Jim Beam-pullo, otsalamppu ja Sinuhe egyptilainen ovat tarjonneet allekirjoittaneelle riittavasti puuhaa tahan asti. Hengailemme viela pari paivaa Siaminlahden rannalla. Lauantaina yritamme loytaa itsemme jo Laosista.


 Majapaikkaa etsimassa Otres beachilla


 Rantojen lahisyyteen rakennetaapaljon – liiankin paljon, silla osa projekteista on telakalla rahojen loputtua


 Majapaikkamme, Cinderella bungalows.


 Pratkailya kaukana kaupungin hulinasta


Kaukana kaikesta.


 Mursuja (jouduin vahingossa uimaan boksereilla)


Kambodza nostaa profiiliaan ainakin omissa silmissani paiva paivalta. Nykyisen sijaintimme lahettyvilta loytyisi myos paratiisisaaria ja snorklauspaikkoja, mutta Otresin ranta riittaa meille talla kertaa. Ranta on tosiaan muutaman kilometrin pituinen ja viela melko autio, mutta voisin (ikava kylla) veikata, etta viiden vuoden kuluttua kaikki on toisin. Sen verran lujaa Sihanoukville kasvaa ja kehittyy. Liian lujaa minun mielestani, silla rannat ovat paikoin taynna roskia, eika niista jakseta valittaa, kun voidaan mielummin takoa lisaa rahaa rakentamalla rannat tayteen majapaikkoja. En kuitenkaan halua manata enempaa, silla kylla taalla – ainakin viela – viihtyy loistavasti. Lisaksi lansimaisen rahan virtaaminen tekee hyvaa koko maalle – silla oletuksella ettei se virtaa vain muutamiin taskuihin, joka on suurehko riski taalla.


Se Kambodzasta talla eraa. Lahden tallustelemaan takaisin pieneen resorttiimme ja saatan sekoittaa itselleni bourbon-colan seka katsella muutaman tunnin ananaspuita ja laskuvetta. Palaillaan.


– Mr. P

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu