Honkkarista jytyytimme singaporelaisella halpislentopuljulla Tiikerilla sen kotimestoille. Singapore oli suorastaan huikean Etela-Eurooppalisen oloinen city edellisten jalkeen. Ensimmaisen yon vietimme lentokentalla, koska eka metro kaapunkiin meni vasta viisi tuntia saapumisemme jalkeen ja taksista ei huvittanut maksaa. Yo meni yllattavankin mukavasti korttia laiskiessa ja sumppia horppiessa.

Odottelua Singaporen lentokentalla. Kari haviaa 6ninthissa, taas (meitsi voitti, taas).


Singapore ei vaikuttanut yhtaan niin suurelta mestalta, kuin se oikeasti on. Kaupungissa mollottelee kaikenkarvaista vakea yhteensa noin 4,5 miljoonaa. Kaikenkarvaisuus meinaa tassa sita, etta city on oikea kulttuurien ja uskontojen soppakulho: loytyy lankkareita, intialaisia, kiinalaisia, kaakkois-aasialaisia jne… Paikka oli jokatapaukessa kotoisa ja kaiken huipuksi paasimme bilettamaan kiinalaista uutta vuotta!

 4,5 miljoonan ihmisen kaupungin kadut olivat kasittamattoman tyhjia. Lisaksi venailu oli ankarasti kielletty.


 Jengi loytyi loppujen lopuksi Uuden vuoden bileista China Townista.


Tammi-helmikuun vaihteessa oleva kiinalainen uusi vuosi on kova juttu lahes kaikkialla Kaakkois-Aasiassa. Singporessa se on lahestulkoon vuoden isoin bilepaiva – varsinkin kaupungin chinatownissa, jonne oli pakkautunut noin miljoona heeboa. Meno oli eurooppalaisittain rauhallista, mutta oli siistia ottaa osaa happeningiin. Alla pari fotoa ”Kiinasta”.

Uuden vuoden meininkia.


Paikallinen laulu- ja soitinyhtye.

Singapore on muutenkin janna mesta keskella Aasiaa. Lankkarisoitunut kaupunki on miellyttava hengailupaikka, mutta lisaksi se on huomattavan kallis mesta verrattuna ymparilla oleviin maihin. Toisaalta se on myos yksi maailman turvallisimmista maista. Kaupungissa on myos ”kaupunkeja kaupungin sisalla”. Juuri edella mainittu Chinatown on tallainen mesta, mutta lisaksi  paikasta loytyy Little India niminen kaupunginosa, joka on juuri sita mita nimi sanoo.

 Pikku Intia


Joka tapauksessa parhaat uuden vuoden jatkopippalot loysimme oikeastaan majapaikkamme verannalta, jossa kitara soi myohaan yohon. Samalla saimme huikean tipin eraasta Etela-Thaikkulan paratiisisaaresta, jolla oleskelemme talla hetkella, mutta josta en viela kerro sen enempaa. Pitanee ensin hoitaa blogi ajan tasalle, mihin vaaditaan kuitenkin hieman karsivallisyytta, silla saaren netti on hidas ja tietokoneen nappaimisto huono.  Lisaksi valiin mahtuu yksi piskuinen Malesian valtion poikkileikkaus.

Palataan asiaan. Ma painuin takaisin yotaivaan ja palmujen alle kylman Changin kanssa.

– Puavo

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu