Kaksi vuotta sitten istuin valkealla hiekalla ja katselin auringonnousua Tyynellä valtamerellä. Edessäni kohosi Lombokin saaren taivaita halkova Mount Rinjani. Aamulla se oli vielä kokonaan nähtävissä, mutta jo ennen puoltapäivää pilvet piilottivat tulivuoren lähes neljään kilometriin nousevat huiput. Oli viimeinen aamu paratiisisaaren vapaudessa.

Kolme kuukautta aiemmin alkanut matka oli toinen useamman kuukauden reissuni. Ensimmäisellä matkalla – Uudessa-Seelannissa ja Australiassa – vierähti aikoinaan reilut puoli vuotta. Silloin jäin koukkuun kuten niin moni muukin oman vapautensa löytänyt kohtalotoveri (kippis teille!).

Itsenäisessä kiireettömässä matkailussa on taikaa. Se saattaa toisinaan olla hyvinkin arkista eikä aina kovin vaivatontakaan, mutta siihen liittyy yksi seikka, jollaista en ole kokenut missään muualla. Vapaus.

Parhaiten olen onnistunut kuvailemaan noiden pitkien ja tuntemattomaan suuntautuvien reissujen henkeä vertaamalla niitä lapsuuden kesälomiin. Hommat on hoidettu, kesä on alussa ja tuntuu ettei se tule loppumaan koskaan (ainahan se peijooni kuitenkin loppui). Ennen kaikkea nuo kesät olivat täynnä vapautta – vapautta tehdä mitä haluaa (no, lähes), mennä minne vain koska vain ja – ennen kaikkea – vapautta olla tekemättä mitään. Sama pätee pitkiin – ja toisinaan lyhyempiinkin – matkoihin. Tuntuu, että voi tehdä mitä vain, mutta samalla ei myöskään ole pakko tehdä mitään. Jos tänään ei huvita lähteä kalaan tai vaihtaa maata, niin sen voi tehdä huomenna. Tai ensi viikolla. Lisäksi mukana on aina uutuuden viehätyksen aspekti – jokainen päivä on potentiaalinen uusi seikkailu uusien kulttuurien, maisemien, ihmisten ja havaintojen parissa.  Samalla koko maailma aukeaa uudessa valossa.

Todettakoon nyt vielä tähän väliin, ettei vapaudella siis tarkoiteta millään muotoa ”vapautusta” parisuhteesta. 😉

Tällä kertaa aikaa on kuusi viikkoa. Sen pitäisi olla enemmän kuin tarpeeksi, jotta taas hetken kadoksissa ollut kiireettömän nauttimisen taito löytyy. Matka kohti uusia seikkailuja alkaa kahdeksan tunnin kuluttua. Mukaan lähtee Sini ja jo pari maanosaa kiertänyt Matka-Ankka. Parin päivän päästä koko revohkan on tarkoitus istua Kauain saaren valkealla hiekalla katselemassa vanhan ystävän, Tyynen valtameren, rantaan huuhtomia maininkeja.

Reppureissu Havaijille ja Kaliforniaan alkaa.
Kohti seikkailua. Kohti vapautta.

– Pate & Simba

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu