P1070105Jack ja Clover ovat parivaljakko. Jack oli ennen bussikuski, joka veti turistikierroksia. Clover oli huonossa kodissa asuva hakattu koira. Me törmäsimme tähän parivaljakkoon, joka nyt jakaa kohtalonsa 6th Streetin ja Mission Streetin kulmauksessa San Franciscossa.

Matkamme Havaijin saarilta ensin Los Angelesiin ja sen jälkeen legendaarista Highway 1:tä pitkin kohti pohjoista sai viimein kliimaksinsa. Saavuimme San Franciscoon ja ajoimme Golden Gate Bridgen yli, kunnes pysähdyimme ihmettelemään kaupunkia, joka huokaili sillan toisella puolella. Siinä se oli, pääteasema tälle matkalle. Emme kuitenkaan olleet vielä valmiita suuntamaan sinne. Sen sijaan bongailimme hylkeitä merenlahdella ja jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin fiilispohjalta. Tovin kiertelyn jälkeen löysimme itsemme Oaklandista, jonka jättimäinen San Fransisco-Oakland Bay Bridge erottaa Friscosta. Paikalliset eivät muuten diggaa tuosta nimityksestä.

 

 

P1070125 P1070119

 

Eroa San Franciscolla ja Oaklandilla on kuin yöllä ja päivällä. Oakland on ghetto, jossa ajellessa näkee kuolleiden jengiläisten muistoksi maalattuja graffitteja ja yhä elävien kirjoissa olevia jengiläisiä siellä täällä. Kaupungin keskustaa emme koskaan löytäneet, enkä ole varma onko sillä edes sellaista. Eksyimme johonkin jengialueelle, joka vaikutti lievästi sanottuna siltä, etten haluaisi pyöriä siellä pimeän tulon jälkeen. Toisaalta tiedän, että vaikka Oakland on Yhdysvaltojen rikostilastojen top-10:ssä, niin valtava määrä ihmisiä elää sielläkin täysin normaalia elämää.

P1070148P1070141

 

 

Jengialueella suhailun jälkeen löysimme itsemme viimein San Fransiscosta. Ensimmäisen yön vietimme keskustan ulkopuolella, San Brunossa, sijainneessa motellissa, sillä auton P1070159palautus oli vasta seuraavana päivänä. Motellin asukkaat ja yleinen habitus toivat mieleen Anthony Kiediksen omaelämänkerran – kohtalaisen rähjäistä ja päihteistä pitävää porukkaa näkyi paikanpäällä, mutta kaikki vaikuttivat harmittomilta. Huone oli siisti ja hinta kohtuullinen.

San Brunossa poikkesimme oikeastaan ainoan kerran koko reissulla suureen markettiin ja se oli elämys. Muuten paikassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sen oluthylly oli suomalaisiin vastineisiin tottuneelle älytön. Perushuonot budweiserit ja millerit olivat tottakai edustettuina, mutta käsityöläispuoli oli se, joka saa minut edelleen kaipaamaan kyseiseen kauppaan. Suunnilleen sata erilaista pienpanimotuotetta (jenkeissä pienpanimokin on tietysti suhteellinen käsite) aiheuttivat valinnanvaikeuden, jota ei yhtään helpottanut se, että sikäläiset kauppiaat myyvät tuotteitaan yleensä vain kuuden pullon kokoelmissa. Ei auttanut kuin napata parhaat päältä. Hinta taisi olla luokkaa euro per pullo.

 

Autosta eroon hankkiuduttamme oli aika tutustua Friscoon. Nappasimme privaattihuoneen erillisellä kylppärillä China Townin North Beach -nimeä kantaneesta ”hotellista”. Majapaikan sijainti oli loistava. Lyhyen kävelyn päässä olivat turistien usein kansoittamat mestat kuten Union Square ja Fishermans Wharf. Lisäksi aivan vieressä oli edullisia ja erinomaisia aasialaisia keittiöitä. Sadalla dollarilla ei kuitenkaan San Franciscon sydämessä saa luksusta ja huone oli sen mukainen. Se ajoi kuitenkin asiansa. Tutkimme kaupungin hippikortteleita, turisti- ja ranta-alueita, chillailimme ravintoloissa, piipahdimme bussilla uudestaan Kultaisen Portin sillalla ja ihmettelimme taas kerran kylmyyttä. Mittari näytti elokuun alkupäivinä +16 astetta.

P1070236 P1070242

P1070442 P1070278

P1070336 P1070335

P1070316P1070325

 

San Francisco on monille unelmien kaupunki. Jos Los Angeles on viihdeteollisuuden keskus, niin Frisco on taiteen ja tieteen keskus. Ensimmäiset mielikuvat kaupungista ovat yleensä legendaariset kaapeliratikkalinjat ja auringon kajossa punaisena hehkuva Golden Gate -silta. Keskusta-alue on miellyttävän pieni. Matka Union Squaren merkkiliikkeiden, Fishermans Wharfin idyllisen, mutta turisteja kuhisevan ranta-alueen, China Townin Hongkongia habitukseltaan muistuttavan miljöön ja pilvenpiirtäjien täyttämän liikekeskustan välillä hoituu jalkapatikassa. Ja matkalle mahtuu huikea erilaisuuden kirjo. Jos jolkottelu ei nappaa, niin bussit ja ratikat vievät matkaajan yli jyrkkien mäkien.

San Francisco11P1070172P1070247

P1070181 P1070184

P1070213 P1070285

P1070289P1070353

 

P1070281

Kaupungilla on monta puolta. Kuten kaikissa Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa, niin myös San Franciscossa vaurauden ja köyhyyden raja on hiuksen hieno. Se kulkee suunnilleen Union Squaren Hilton -hotellin takana. Siitä alkaa Tenderloin. Kaupunginosa on tarinan mukaan saanut nimensä siitä, että siellä partioiville poliiseille maksetaan parempaa palkkaa, joten heillä on varaa ostaa sisäfilettä (tenderloin). Parin korttelin päässä matkalaukkujaan kiskovat varakkaat turistit kimaltelevien merkkiliikkeiden näyteikkunoiden edessä. Toisella puolella tapaa kasapäin kodittomia, joista osa huitoo ilmaan ja höpöttelee itsekseen, osa on juoppoja ja narkkareita, mutta on järjissään ja selvänä olevia tavallisia ihmisiä, joita elämä on potkaissut päähän. Jack kuuluu viimeiseen kategoriaan.

Yhtenä iltapäivänä edullista purilaislounasta nauttiessamme huomio kiinnittyi kadulla istuvaan miekkoseen, joka piti sylissään ruskehtavaa koiraa. Molemmat näyttivät kohtalaisen hyväkuntoisilta, mutta koiran toinen takajalka on oli lastoitettu. Tavallinen kerjäyskikka. Sääli ja sympatia saavat ihmiset raottamaan kukkaroaan helpommin. Mielenkiinto kuitenkin heräsi. Syötyämme kävimme antamassa parivaljakolle dollarin ja jäimme jututtamaan heitä. Miehen nimi oli Jack ja koira oli nimeltään Clover.

 

P1070264Jack puhui kaikesta. Hän kertoi elämäntarinansa, koiransa tarinan ja antoi meille vinkkejä San Franciscon tunnetuista sekä tuntemattomammista nähtävyyksistä. Jack tiesi kaupungista valtavasti, sillä hän oli entinen turistikierroksia vetänyt bussikuski. Hänellä oli huonot vakuutukset – tai ei vakuutusta lainkaan, en ole varma – ja jouduttuaan onnettomuuteen hän menetti työnsä ja vähitellen kaiken muunkin. Clover oli huonossa kodissa asunut koira, jota hakattiin ja pidettiin nälässä. Onnellisten sattumien jälkeen parivaljakon tiet kohtasivat ja nyt he asuvat San Fraciscon kaduilla ja ovat silminnähden kaikki kaikessa toisilleen. Jack kertoi, että Cloverin jalka oli murtunut ja se tarvitsi kalliin leikkauksen. Hän antoi meille lääkärintodistuksen ja kertoi, että toivottavasti voisi viedä kaverinsa toimenpiteeseen jo lähiviikkoina. Me kuuntelimme hiljaa. Välillä kyselimme hieman, mutta pääasiassa äänessä oli tuo sympaattinen mies, joka silitti ja rapsutteli koiraansa koko ajan. Lopulta kiitimme, toivotimme kaikkea hyvää ja annoimme muutaman dollarin lisää. Herkistyneessä tilassa istuimme katukivetykselle ja mietimme, mitä juuri olimme kuulleet. Kaikkihan saattoi olla vain taitavaa teatteria, jotta tymät turistit antaisivat enemmän rahaa, mutta katsoessani Jackia silmiin ja nähdessäni hänen ja Cloverin läheisyyden, en nähnyt muuta kuin aitoa välittämistä.

Samalla tapaus oli taas kerran muistutus jenkkien sosiaaliturvasta – tai siis sen puutteesta. Jos sinulla ei ole työtä, rahaa ja vakuutusta, sinulla ei ole mitään. Sen vuoksi mielisairaalaan kuuluvat ihmiset vaeltavat bisneskortteleissa ja fyysisesti vammautuneet tuijottavat katujen varsilla tyhjyyteen. Vaikka suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan repimässä alas, niin asiat ovat täällä yhä aika hyvin. Jackin ja Cloverin tapaus oli viimeinen Friscosta mieleenjäänyt asia ja sen myötä kaupunkiin kiteytyi USA:n reissumme monta puolta. Kauneus ja vauraus ovat läsnä mahdollisuuksien maassa, mutta ne ovat usein vain pintaa, jonka alla bisnesmiehet ja kodittomat kulkevat peräkkäin miljoonakaupunkien katuja. Mannerjenkkilässä tällaisen maailman tarkastelu sai arvostamaan Havaijin pieniä ja hiljaisia saaria, joihin suuren maailman ongelmat eivät enimmäkseen ole rantautuneet. Toki kaikilla saarilla on kodittomia ja myös omat ongelmansa esimerkiksi metamfetamiinin kanssa. Havaiji ja Kalifornia näyttivät hyvin erilaiset puolet Yhdysvalloista. Molemmat olivat huikeita, mutta jälkeen päin olen ollut hyvin tyytyväinen siihen ratkaisuun, että varasimme neljä viikkoa Havaijille ja vain vajaat kaksi Kalifoniaan. Kauain ja Big Islandin rauha, hiljaisuus, mukavat paikalliset, alle 10000 asukkaan kaupungit, leirintäalueilla ja pienissä hostelleissa yöpyminen, täydellinen ilmasto ja Tyynimeri koralleineen saivat minut muistamaan, miksi ostin heräteostoksena Havaijin Lonely Planetin edellisen helmikuun loskassa.

Kaupungeissa on mukavaa viettää muutamia päiviä, mutta Tyynenmeren saarilla voisi viettää yhden elämän.

Reissaajat kiittävät ja kuittaavat. Mukavaa, jos olit mukana. Palataan taas seuraavassa seikkailussa.

-Pate & Simba

P1070398 P1070389

Jaa

Pyydä kaverit tsekkaamaan tämä touhu